Miika Kortelaisen kokemuksia kaksisuuntaisen mieliala-häiriöisen elämästä tekstinä ja kuvina

alaspäen :)

Alta löytyy eri kokemuksia sairaudesta ja sen kanssa elämisestä.

alaspäen :)

Ensimmäisessä tekstissä vähän tietoa ja historiaa minusta.

Minusta esitietoja

Olen 28-vuotias

minulla on perhettä ja kaksi lasta.

asun tällä hetkellä Kajaanissa.

Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö 2007.

1.luku.

Mikä on kaksisuuntainen mieliala häiriö?

Lyhyesti omin sanoin se on semmoinen,että siinä on kaksi suuntaa eli mania(vauhtijakso) ja masennus,mitkä vuorottelee joko usein tai erijaksoissa.Omin sanoin sanottuna.

Lisää tietoa löytyy linkistä mistä saa virallisen tiedon:https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378.

Tällä sivustolla kerron miten se on vaikuttanut minun elämään ennen ja tänäpäivänä.

Sairastuminen

Olin silloin juuri aloittanut ammattikoulun Lohjalla ja asuin ammattikoulun asuntolassa.

Minulla oli stressiä koulusta,muutto pohjosesta etelään,2 työtä ja koulu.

Asuntolassa asuessani minä en ollut nukkunut kahden viikon aikana kunnolla ja olin vaan valveunessa ollut.

Menin yhtenä viikonloppuna vanhemmilleni käymään saukkolaan(Nummi-Pusula,nykyinen Lohja).

Porukoilla minulla oli maaninen vaihe päällä,mikä oli ollut jo useamman viikon.

Kotona minä rupesin irroittelemaan lamppuja katosta ja korjaamaan ehjää telkkaria mistä sain sähköiskun.

Isä lähti käyttämään minua lohjan tk:ssa,jossa vain sanottiin ,että minulla on vain univajetta.Ja jäin sinne pötköttää,mutta lähin sitte kotia takaisin.

Seuraavana päivänä ulkona ,kysyin isältä`` saanko autoa lainaan että kävisin shellillä.``

Isä ihmetteli miksi kysyin kun eihän minulla ollut mitään ajokorttiakaan,saatika osannu ajaa autoa.

Minä sitten rupesin kyselemään isältä,että eikös nämä piuhat menny näin ja että näistä lähtee käyntiin.

Sen kuultuaan isä ihmetteli mikä pojalla oli ja soitti ambulanssin.

Porukat luuli,että olin käyttänyt huumeita,mutta minulla oli sairaus pahentunut jo psykoosiin asti.

Ambulanssin vietyä minut Lohjan keskus-sairaalaan,siellä olevat lääkärit tajusivat samantien ,mikä minulla oli ja lähettivät minut kiireellisesti Tammiharjun psykiatriseensairaalaan Tammisaareen.

Sairaalassa:

Sairaalassa minut pumpattiin täyteen lääkkeitä,että rupean nukkumaan ja nukuinkin muutaman päivän.

Sairaalassa ollessa,kun olin nukkunut ja vähän enemmän tässä maailmassa ,mutta silti psykoosissa,kuvittelin että puhun sujuvaa ruotsia,koska mielessäni ymmärsin olevinaan mitä ruotsin kieliset hoitajat puhuivat muille.

Yhesti yksi hoitaja kysyi suoraan,että mitä minä puhun nyt ja sanoi ruotsiksi jotain.en tiennyt mitä se sanoi ja hän sanoi minulle,että et sinä osaa ruotsia.(NOO KUKA NY SUOMENRUOTSIA MUUTESKAAN YMMÄRTÄÄ,MUUTA KU JÄTTEKIVA :)

Muutaman päivän oltuani Tammiharjussa niin omasta huoneestani näkyi Dragsvikin komppania tai mikä ny olikaan,jotain armeijaukkoja.

Kuvittelin,että olin yksi heistä ja aina tein sotilastervehdyksiä ohimeneville soltuille.

Kuntosalilla ollessani kuvittelin aidosti,että olen elixir -tv ohjelmassa ja että ne ohjaajat olivat siitä ohjelmasta.

Vielä hullumpaa oli, että kun mun ns. kämppiksellä oli metallican juliste,niin kuvittelin yhtä miestä sen solistiksi lenkillä ollessani.(James Hetfield), ja että juttelin hänelle.

Oli monta eri tapahtumaa yms. mitä en yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa.

Olin juuri parantumaisillani ja pääsinkin pikku työhön siellä tekemään osia IDO tuotteisiin ja sain palkkaaki siellä.

2kk jälkeen pääsin pois .

Seuraavassa osissa lisää.........

Jälkihuolto.

Sairaala jakson jälkeen muutin pois kotoa ja minut sijoitettiin ryhmäkotiin Lohjalla.

Voin sanoa,että jälkihuolto oli kyseisessä paikassa melko helvettiä koko jakson ajan.mm. työntekijöiltä simputusta esim.piti lapioida pihatie lumesta ja sitten laittaa lumi takaisin,minä heitin lapion helvettiin ja sanoin suoraan,että lapioi vittu ite! (anteeksi kielenkäyttö,mutta näin se meni)

Ja ihme sääntöjä,kun alaikäiset sai polttaa tupakkaa vanhempien luvalla siellä.

Itse täytin 18-vuotta ja muka mulla ei ollut lupaa?

Mitään muuta hyvää siinä paikassa ei ollu muuta kuin se että pihassa oli 2 hevosta mitkä oli parhaat kaverit minulle ja osa muista nuorista.

Täys ikäisenä pääsin asumaan itsenäistymisasuntoon mikä oli siin'samassa pihassa.

Siellä sain asua ainaki omassa rauhassa ja opiskella ravintola-alaa ja käydä viikonloppu duunis.

Hyvä asia oli ettei minun tarvinnut maksaa vuokraa.

Ja että pääsen alkuun minulla oli kerääntynyt itsenäistymisrahaa.

Kirjoitan lisää elämästä tänne kun kerkiää vaipan vaihosta yms.

Tässä osiossa kerron lääkehoidosta.

Minulle tehtiin lääke resepti kyseiseen sairauteen.

Minulla testattiin useita lääkkeitä ja eri lääkeyhdistelmiä mikä sopisi minulle parhaiten.

Ja näitä yhdistelmiä on tosi monta ja menee monta vuotta,että löytyy toimiva ja minun keholle sopiva.

Psykoosi numero 2.

Oli muutama vuosi mennyt sairastumisesta ja olin muuttanut IIsalmeen päin ja asunut Iisalmessa jo jonkin aikaa.

Minulla oli lääkehoito mikä tepsi,mutta jossain vaiheessa tuli semmoinen olo,että en tarvitse lääkkeitä ja että pärjään ilman niitä.

Minulla oli alkanut maaninen vaihe ja muutaman viikon sisällä olin jo psykoosissa.

Olin sekoillut ympäri kaupunkia mm.oli diandran konsertti silloin niin kuvittelin olevani turvamies ja baarissa kuvittelin,että muutan lämpimän veden kylmäksi ja join sitä.

Olin myös talvipakkasella oisko n-10 astetta pelkällä t-paita shortsi yhdistelmällä ulkona juossut,koska en tuntenut kylmyyttä.

Minulla oli Iisalmeen muuttaessa Aspan tuki ja kotikäynnit yms.mutta väitin heille ,että kyll mä pärjään ja voin hyvin.

Läheiset alkoi huolestua,kun minuun ei ollut saanut yhteyttä,kun olin hukannut puhelimen ja olin henkkaritki katkaissut,koska kuvittelin ,että minä en ole minä.

Lopulta olin pysäkillä käymässä ja aiheuttanut siellä hämminkiä niin Aspan ns. esimies tuli sinne ja jutteli minulle,että eiköhän lähetä ja soitti ambulanssin pihaan

Siitä menin koljlonvirralle hoitoon ja minulla aloitettiin uusi lääkitys.

Hoidon jälkeen minulle tuli semmoinen tunne,että minun pää ei kestä enää kolmatta psykoosia ja rupesin syömään lääkkeitä säännöllisesti,koska psykoosi on hengenvaarallinen tila.

.

Tässä vielä vähän juttua mitä psykoosissa voi tehdä.

Psykoosissa minusta tuli melko luova ja tässä yksi räppi,minkä osastolla kirjoitin:

Sami,sami ota diapami,täst lähtee riimit ja unohda ryynit mitä vedät...mun mielessä,kielessä,pienessä mielessä nää riimin sanat lähtee pienestä mielestä ei suuruuden hulluista tiedemiehistä.Kaikki kulkee omaa polkuu ,mä en kule sun polkujas en pole sun mopojas.....

en muista siitä enempää.

Sairaus ja työ

Minulla oli pitkään semmoinen lääke,minkä takia en herännyt monessakaan työpaikassa aamuvuoroihin,koska ne väsyttää liian paljon.

Sen takia minä sain aika monet potkut töistä.

Myös lääkkeet aiheutti esim. maksa arvojen nousua ja käsien vapinaa,mikä vaikeutti työntekoa mm.grillillä hampurilaiset vatkas ja puhelinkorjaajana ruuvit lenteli puhelimista.

Vuosi 2019

Minulla vaihdettiin kokonaan lääkitys ja se lääkitys on tänäpäivänäkin,se ei aiheuta vapinaa ,herään hyvin aamulla ja sain jopa kiitosta,että olen täsmällinen aikojen suhteen,ja maksa arvot ovat normaalisoituneet ja voin tasaisesti.

Nykyhetki:2020

Asutaan Kajaanissa kihlatun ja tyttären kanssa.

Meillä on normaalia perhearkea ja kun lääkitys on kunnossa ja unta riittänyt tarpeeksi niin sairauden kanssa voi elää normaalia elämää ja on sitoutunut lääkehoitoon.

Minulla ei ole enää Aspa palveluita,koska en tarvitse niitä enää.

Olen saavuttanut paljon ja yksi haave oli ajokortti ja auto.

Haaveena olisi vielä suorittaa joku tutkinto esim. lähihoitaja.

Mutta painotan vielä: Olen vain normaali ihminen,jolle on käynyt aika paljon elämässään kaikenlaista.

Kirjoitan lisää kun aika kuluu kiitos:)

viereinen kuva vuodelta 2018 :)

Läheisen näkökulmasta:

Sairastuminen:

``Aluksi kiinnitin huomiota Miikan poikkeavaan käytökseen esim.Miika tuli käymään työpaikallani linja-autolla ja käytös oli omituista ja kysyin eräältä tuntemaltani henkilöltä asiasta niin hän sanoi minulle,että :´´jos viina haisee niin ei ole niin suurta hättää,mutta jos ei, niin sitten joko huumeet tai sitten iso pyörä heittää``.

Sama tahti jatku iltaan asti.

Käytös jatkui niin lähdin käyttämään Lohjan terveyskeskuksessa,jossa Lääkäri ei ottanut hätää tosissaan ja hän meni Miikan juttuihin mukaan ja arveli,että murrosikäisen juttuja vaan.

Takas päin tulessa Miika olisi hypännyt liikkuvasta autosta pois,koska ei malttanut ootella auton pysähtymisestä.

Sen jälkeen alkoi telkkarin ns. korjaamiset ja lamppujen irroittelu.

Avun saanti ja hoitoon pääsy.

Kaiken Miikan sekoilujen jälkeen,soitin ambulanssin ja ajoin ambulanssin perässä Lohjan sairaalaan,siinä meni yö ja aamulla minut päästettiin lähtemään kotiin takaisin.

Kotimatkalla olin nukahtanut rattiin ja ajoin pöpelikköön,koska en ollut nukkunut pitkään aikaan.

Liftasin linja autoon takaisin kotia,jossa nukuin pari tuntia ja tuli soitto,että miika on viety Tammisaaren psykiatriseen sairaalaan hoitoon,että sinne pitää lähteä.

Soitin työpaikalle,että tulkaa vetämään auto pois pusikosta,ja sen jälkeen lähdettiin Tammisaareen.

Koko homma oli sekavaa ja kaikki tapahtui pienessä ajassa.Ajantaju hävisi kokonaan.

Asioitten selkiytyminen.

Miika hoidon jälkeen,otettiin huostaan ja sijoitettiin ryhmäkotiin,jossa Miika asui muutaman vuoden ja myöhemmin Miika muutti asumaan itsekseen ja muutti Pohjois-savoon meidän perässä.

Nykytilanne on rauhallinen.

Tässä oli osa tekstiä ja lisää tulee kunhan kerkiää lisäillä.

Pävitystä nyky -hetkeen.

Terve!

En ole kerennyt päivittelemään sivua,kiireisen elämän vuoksi :)

Mutta tässä pientä sepostusta mitä olen tehnyt:

Ensinnäkin olen ollut töissä arkipäivät ja loppuaika meneekin perhearkea pyörittäessä.

Välissä muutettiin toiseen asuntoon,mikä oli n 100e edullisempi ja huomattavasti viihtyisämpi ja lapsi ystävällisempi meille.

Kävimme elokuussa kihlatun kanssa Hailuodossa,kun anoppi otti tytön yöksi hoitoon.

Hailuodossa olimme hotellissa yötä ja näköalat olivat huimaavat,ruoasta ei voi sanoa samaa:)

Kävimme samalla reissulla Ylivieskassa ja samalla Oulussa ostoksilla(emäntä shoppaili).

Vihdoin saatiin omaa aikaa emännän kanssa:)

Tyttö myös oppi kävelemään,mutta ei kengät jalassa :)

Vähän tuossa jo miettinyt ens vuoden kolmekymppisiä,mihkä menisi,kenties ulkomaille.

Mielen terveyteen liittyviä asioita:

Mieli on tasainen ja maksa-arvot kuulemma hyvät,verrattuna 2 vuoden takaisiin(a 300) oli maksa-arvot,niin nyt oli 40.

Niiiiiiiiiiiiiiiiiin ja olen laihtunut 2kk aikana 8kiloa iliman kuntosaleja tai dieettejä :)

Mut joo tässä tärkeimmät kuulumiset nykypäivästä ja alla on kuvia reissusta yms.

Kiitos!

UUTTA TEKSTIÄ:

´Elämä ei ole aina ilotulitusta ja siemensyöksyä``

Terve!

Päivitän vähän hektistä elämän tilannettani:

Joo elikkä olen ollut kiireinen enimmäkseen töitten takia.

Nyt noita töitä ei ole enää ,koska minut irtisanottiin koeajan loppuhetkillä,enempää en avaa syitä.

Tuohon voin vaan sanoa,että voihan vittu.

Ja entisen työkaverin sanoin:elämä ei ole aina ilotulitusta ja siemensyöksyä.

Tämä lause kuvaa tämän hetkistä tilannetta.

Eniten vituttaa,kun kerkesin myydä hyvän diiseli auton ja ostin tilalle bensa auton.

Mutta,joo en jää kotia makaamaan,ja olen saantu jo töitä muutaman päivän aikana :)

Muusta elämästä:

Tyttö on kasvanu hyvin ja oppinut kävelemään ja on kyllä huumorintajuinen tapaus.

Avovaimo on myös ollut hyvin ollut tukena ja olen kiitollinen siitä.

<3

Oisi kiva,jos lukijat kertoisitte haluaisitteko lisää tekstiä elämästä,sairaudesta tai muusta mistä kirjottaisin juttua niin minulle voi lähettää sähköpostilla viestiä,jos haluaa,haluaisin kirjoitella enemmän ja vähän ideoita mistä jatkaa. kiitos:)

KUVAGALLERIA

Jos kiinnostaa aihe enemmän niin voi laittaa viestiä minulle:

facebook: miika.kortelainen

Sähköposti
miika.kortelainen1991@gmail.com

insta: miikamiko